Julkaisemme näillä sivuilla kuvia ja videoita eläintuotannosta Suomessa. Nämä kuvat kertovat ensisijaisesti ihmisen ja eläinten välisestä suhteesta.

Tämän sivuston kuvat voidaan ymmärtää eräänlaisena tutkimuksena. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymykseen: tulisiko meidän vakavasti uudelleen harkita sitä, miten me suhtaudumme eläimiin?

Toivomme lukijan tutustuvan julkaistuun materiaaliin ja pohtivan tätä kysymystä ennakkoluulottomasti. Se mitä kuvat näyttävät, koskee erittäin keskeistä osaa yhteiskunnastamme. Suuri osa ihmisistä syö tämän tuotannon lopputuotteita. Kysymys on siis yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun julkisuudessa näytetään vastaavia kuvia suomalaisilta tiloilta. Sivustot tehotuotanto.net, tarhauskielto.fi ja sikatehtaat.fi ovat esitelleet miten eläimiä pidetään sikaloissa, broileritiloilla, kananmunantuotannossa ja turkistarhoilla. Poliitikot ja viranomaiset ovat vakuuttaneet, että näiden alojen epäkohdat korjataan, mutta parannuksia ei ole tapahtunut.

Siksi väitämmekin: se mitä eläintiloilla tapahtuu, ei ole korjattavissa yksittäisten tuotantoalojen erityisiin ongelmiin puuttumalla tai valvontaa lisäämällä. Ongelma on syvemmällä.

Kyse on siitä, miten yhteiskuntamme näkee eläimet, millaisia ajattelemme eläinten olevan - toisin sanoen minkälainen eläinkuva meillä on.

Eläin koneena

Tuotantotilojen eläinkuva noudattaa tehotuotannon ajatusta. Eläin nähdään tuotantovälineenä, jonka arvo on yhtä kuin siitä saatavat taloudelliset voitot. Jättimäisissä sikaloissa tai navetoissa tai kymmenien tuhansien lintujen broilerihalleissa ei voida enää puhua kotieläimistä, vaan eläimistä on tullut liiketalouden välineitä. Tämä kehitys on tietoisten poliittisten valintojen seurausta. Syypäitä eläinten asemaan eivät ole yksittäiset tuottajat, vaan kyse on yhteisistä päätöksistä.

Ranskalainen filosofi René Descartes ajatteli 1600-luvulla, että eläimet olivat sieluttomia automaatteja. Hänen mukaansa eläinten älykkäältäkin vaikuttava keskinäinen kommunikaatio oli pelkkää mekaanista käyttäytymistä.

Näiden aikojen jälkeen tieto eläimistä on kuitenkin lisääntynyt hyvin paljon. Darwin osoitti meille, että me ihmiset olemme yksi eläinlaji muiden joukossa. Nykyään pidetään selvänä, että nisäkkäät ja linnut ovat tietoisia olentoja kuten ihmisetkin. Eläimet ovat myös älykkäitä. Esimerkiksi kanojen tiedetään oppivan temppuja nopeammin kuin koirien ja ymmärtävän numeraalisia eroja.

Eläimet kokevat myös tunteita. Esimerkiksi siat, lehmät ja linnut tuntevat pelkoa, kipua, kärsimystä ja yksinäisyyttä. Erilaisissa olosuhteissa niillä olisi myös edellytykset tuntea ilon ja empatian kaltaisia positiivisia tunteita.

Kysymys: kertooko kuva broilerihallista sellaisesta eläinkäsityksestä, jossa nämä kanojen kyvyt tunnustetaan ja huomioidaan? Vai kertooko se, että suhtaudumme eläimiin Descartesin automaatteina?

Tehotuotannon ajatus on, että eläimiä tuotetaan suuria määriä pienillä kustannuksilla. Tietynsuuruinen hävikki tuotannossa on hyväksyttävää. Tällaiseen ajatukseen ei voi kuulua se, että eläinten älylliset kyvyt, yksilöllisyys ja tietoisuus tunnustettaisiin. Tehotuotannossa eläin on aina tuote.

On luonnollista, että esimerkiksi tehtaissa koneet menevät välillä rikki. Tällöin arvioidaan kannattaako niitä korjata vai hankitaanko tilalle uusia. Eläintehtaissa eläimet ovat tällaisen koneen asemassa. Tämä liittyy itse tuotannon taustalla olevaan ideologiaan, eikä paraskaan tuottaja voi toimia toisin – muuten tuotanto lakkaa olemasta tuotantoa ja eläimet tuotteita.

Eläintehtaan koneet ovat kuitenkin eläviä eläimiä. Tämän sivuston kuvat kertovat osaltaan siitä miltä näyttää, kun nämä ”koneet hajoavat”. Vaikka tilan kaikki eläimet eivät olekaan vammautuneita tai kaikki karsinat ulosteen peitossa, kertovat nämä tapaukset jotain erittäin olennaista tuotannon taustalla olevasta ideologiasta.

Eläinkäsityksen ristiriidat

Suhteemme eläimiin on hyvin ristiriitainen. Tietomme tuotantoeläinten kyvyistä kasvaa jatkuvasti, mutta tätä tietoa ei oteta huomioon. Kohtelemme eläimiä ikään kuin niillä ei olisi kykyä kokemuksiin – ne ovat hengissä ja lihovat, mutta eivät elä elämää.

Suhtaudumme eläimiin eri tavalla eläimen käyttötarkoituksen mukaan. Lainsäädännössä on ajateltu, että eläintarhassa naali voi riittävän hyvin 600 neliön aitauksessa. Turkistarhalla samaan lajiin kuuluville eläimille riittää vajaa neliömetri, ja tuottajat väittävät vakavissaan että ne voivat hyvin. Siat ja koirat ovat yhtä älykkäitä eläimiä, mutta meille ei tulisi mieleenkään pitää lemmikkikoiraa häkissä, jossa se ei mahtuisi edes kääntymään.

Sen välillä mitä tiedämme eläimistä ja miten kohtelemme niitä on valtava kuilu.

Ristiriidat ajattelussa ovat ymmärrettäviä ja inhimillisesti hyväksyttäviä. Kuitenkin yhteiskunnan, jonka niinkin keskeinen osa kuin ruoantuotanto perustuu tieteellisen tiedon kieltämiseen, olisi syytä katsoa itseään peiliin. Tämä ristiriita oikeuttaa käsittämättömän määrän kärsimystä joka hetki.

Tutkimuksen toteutus

Näille sivuille kerätään kuvia, videoita ja kirjoituksia eläimistä suomalaisilla tuotantotiloilla. Kuvien ja muun materiaalin tarkoitus on tutkia ihmisten suhdetta tuotantoeläimiin.

Keskeinen väitteemme on, että ihmiset näkevät tuotantoeläimet biologisina koneina, joiden tarkoitus on olla pelkkiä tuotantovälineitä. Eläinten yksilöllisyys, tietoisuus ja kyky tunteisiin jätetään huomiotta.

Kontrastiksi näytämme eläimiä myös olosuhteissa, joissa yksilöitä ei nähdä vain hyödykkeenä.

Tilojen dokumentoinnissa noudatetaan seuraavia periaatteita:

• Tiloille ei murtauduta tai muuten aiheuteta vahinkoa. Myös tilallisten rauhaa pyritään suojaamaan.
• Tilat ja laitokset ja niiden tapahtumat dokumentoidaan tapahtumiin itse vaikuttamatta ja eläimiin koskematta. Dokumentoinnin näkökulmana on ihmisten ja eläinten välinen suhde ja se, minkälaisesta eläinkäsityksestä eläintenpito kertoo.
• Tautien leviämisen ehkäisemiseksi käytetään asianmukaisia suojavarusteita.

Kannustamme kaikkia ihmisiä osallistumaan materiaalin keräämiseen näiden periaatteiden mukaisesti (lakia tarpeettomasti rikkomatta).

Jotkut saattavat ajatella, että on väärin luvatta avata ovi toisen omistamaan rakennukseen ja dokumentoida tapahtumia suljettujen ovien takana.

Se, mitä tiloilla tapahtuu, on kuitenkin hyvin tärkeä osa yhteiskuntaamme. Suuri osa ihmisistä syö tämän tuotannon lopputuotteita. Nämä kuvat ja videot näyttävät, miltä tämä tuotanto näyttää. Tämä puoli tuotannosta olisi näkymätön, jos olisimme vain tuottajien ja mainosten esittämän kuvan varassa.

Ihmisillä on oikeus tietää. Tästä syystä näiden ovien avaaminen on välttämätöntä.